Ensivaikutelmat
Sain vihdoinkin aikaa rakentaa RC-Factory:n Flash:in. Sarjaa on kehuttu ylitsevuotavasti amerikkalaisilla foorumeilla ja meillä olikin vaikeuksia saada koko sarjaa, koska RC-Factory:n lähes koko tuotantokapasiteetti menee amerikan markkinoille.
Sarja on Suomessa kohtuullisen tuntematon ja paremmin täällä tunnetaan David:in edellinen saman tyyppinen kone, Super zoom. Itselläkin tuo Super Zoom on ja oli ilo huomata, että oikeastaan kaikki tuon sarjan puutteet on RC-Factoryn sarjassa korjattu.
Kun paketin avaa pelmahtaa nenille ensimmäisenä tuttu ja voimakas EPP:n tuoksu. Huomio kiinnittyy kuitenkin nopeasti sarjan mukana tuleviin muihin osiin. Kaikki Super Zoom:sta tutut metalli ja depron osat on tässä korvattu hiilikuidulla ja EPP:llä. Laskutelineet, rungon, ohjainpintojen ja siiven vahvikkeet ovat nyt hiilikuitua ja korkeuperäsin pyöristetyksi leikattua EPP:tä. Korkeus- ja sivuperäsimen ohjaus on tehty tarkoilla pull-pull mekanismeilla ja tätä varten sarjan mukana tulee myös kevlar-langat ja ns. 3D hornit liimattavaksi tavallisten servohornien päälle.
Myös muut tarvikkeet ovat erittäin laadukkaita ja jo ennen rakennusta näkee, että tästä on tulossa kevyempi, mutta kestävämpi lennokki.
Ohjeiden luku ja rakentamisen aloitus
Flash:in ohjeissa on kerrottu koneen rakentaminen englanniksi ja kuvilla. Joka vaiheessa on lisäksi kerrottu minkä tyyppistä pikaliimaa kannattaa käyttää (viskositeetti). Ohjeissa on myös hyvät ja tarkat ohjeet lennokin ohjainpintojen liikkeille (puolittajien arvoineen) ja koneen trimmaamiseen.
Itse rakennusohjeet ovat selkeät, mutta parissa kohdassa kannattaa olla tarkkana, koska näissä kohdissa voi rakennuksessa mennä vikaan, ellei katso tarkasti rakennuskuvia ja lue ohjeita.
Ensimmäinen kohta on rungon asento, kun siivet liimataan kiinni runkoon. Tässä on oleellista, että runko on oikein päin, sillä muuten korkeusperäsin tulee väärälle puolelle ja moottorille tulee väärä asetuskulma (asetuskulma on tässä koneessa joko todella pieni, tai sitä ei ole). Kuvista tämä kyllä selviää ja kirjallisisssa ohjeissa tämä on mainittu.
Toinen kohta on moottoripukin kiinnitys. Ohjeissa neuvotaan painamaan sen kiinnitykseen tarkoitetut puutikut syvälle EPP runkoon ja tämän jälkeen kiinnittämään moottoripukki näihin. Kuvissa tikut näytetään painettavan moottoripukin läpi ja kiinni runkoon. Itse tein kuvien mukaisesti ja sain pari tikkua poikki, koska moottoripukin reiät tikuille olivat todella tiukat. Jälkiviisaana olisi pitänyt kuitenkin ennakkoon hieman avartaa moottoripukin koloja, jotta tikut eivät olisi katkeilleet ja olisivat näin tukeneet EPP:tä paremmin. Vaikka EPP onkin joustavaa ja kestää taivutusta ja kasaan puristamista, niin se ei kestä vetoa vaan repeää ja lyhyillä (katkenneilla) tikuilla kiinnitys ei kestä niin hyvin huonoja laskuja.
Flash rakennetaan pöydän päällä, niin että rungon yläosa kiinnitetään vasta loppuvaiheessa. Näin rakenteesta saa suoran (kunhan rakennusalusta on suora), ilman sen kummallisempia mittauksia. Siivissä on asetus ulokkeet, joiden avulla siivet tulevat oikeaan kohtaan ja peräsimet tulevat suoraksi rungon leikkauksien ja alapohjan tappien avulla.
Kunhan liimauksen aikana painaa siipiä rakennusalustaan vain siiven keskeltä, niin lennokki tulee automaattisesti suoraksi. Työpöytä on sitten hyvä suojata, erityisesti jos käyttää ohuita pikaliimoja. Ohuet pikaliimat näet löytävät tiensä EPP:n läpi.
EPP:n kanssa voi käyttää kaikkia pikaliimoja (et tarvitse ns. Foam safe liimoja). Pikaliimat eivät vain tahdo kuivua EPP:ssä ja kickerin käyttö on lähes pakollista jopa ohuiden ja muutaman sekunnin pikaliimojen kanssa. Siipiä yhdistäessä runkoon oli yllätys kun ns. supernopea pikaliima oli täysin nestemäistä vielä usean kymmenen sekunnin jälkeen. Lopulta otin tavaksi käyttää kickeriä kaikissa liimauksissa.
Rakentaminen
|
Rakentaminen aloitetaan hiilikuitu vahvisteiden liimauksella runkoon. Tämän jälkeet siivet yhdistetään runkoon (tässä vaiheessa tarkista rungon asento. Kone rakennetaan selällään, eli siipien pohjat ylöspäin ja rungossa korkkarin lovi alaspäin). Ennen hiilikuituvahvikkeiden liimausta hioin kaikki hiilikuituvahvikkeet hienolla hiekkapaperilla, jotta liima tarttuisi niihin paremmin. Hiilikuitupöly on epäterveellistä ja katso, ettei pölyä pääse keuhkoihisi. Käytä hiomisessa vettä tai hio ulkotiloissa. Kun siivet on liimattu, leikataan siipiin ura hiilikuituvahvikkeita varten. Tässä kannattaa olla tarkkana ja tehdä askarteluveitseen merkintä syvyydestä, jotta uraa ei leikkaa liian matalaksi tai syväksi (itse käytin mattoveistä, josta otin terää ulos vain sopivan syvyyden verran). Ohjeista en löytänyt mittoja kuinka kauas siiven etureunasta vahvikkeet tulevat, joten käytin mittana siivissä olevia kohdennusmerkkejä. Jälkikäteen huomasin, että näin vahvikkeet tulivat juuri suositellun tasapainopisteen kohdalle, eli juuri oikeaan paikkaan. Tasapainopisteen paikka kerrotaan rakennusohjeen viimeisellä sivulla. Tämän jälkeen liimataan hiilikuituvahvikkeet korkeusperäsimeen ja liimataan laskutelineiden kiinnitys osa runkoon, rungon alapohja ja korkeusperäsin kiinni. Laskutelineihin pitää tehdä reijät akseleita ja kiinnitysruuveja varten (3mm poranterällä se onnistuu helpoiten). Pyörät ovat tässä kevyet foam pyörät ja mukana tulee myös EPP:stä valmistetut pyöränsuojat, mutta jätin ne pois. Lopulta liimasin moottoripukin kiinni runkoon ja hornit ohjainpintoihin ja nostin koneen pöydältä ja liimasin ylärungon ja sivuperäsimen kiinni. Lennokin rakentamiseen meni yksi ilta (ilman radiolaite ja sähköosia). Toisen rakentaisi jo varmaan jo 1-2 tunnissa. |
Rakennus pöytää vasten
Hiilikuitu vahvikkeet siipiin
Laskutelineet kiinni
|
Laitevalinnat ja asennukset
Servoiksi valitsin Vertical 10g servot niiden nopeuden ja voiman takia. Sarjaan suositellaan 9-12g servoja, joten ovat suositusten rajoissa. Sivuperäsimelle tuli kyllä niin suuret liikkeet ja se saa usein "osumia" konetta siirreltäessä, joten metallirattaiset servot olisivat tähän pitkäikäisempi vaihtoehto. Toisaalta metallirattaisissa servoissa on yleensä vanhemmiten hieman enemmän klappia.
Moottoriksi valitsin DualSky:n XM2830-12T 150/200W moottorin. Se on yli moottorisuositusten (suositus 120-150W, mutta sama moottori oli ollut aikaisemmin Super Zoom:ssa ja siinä se tuntui sopivalta). Flash:iin oli tulossa myös Eagle Treen e-logger ja 8-kanavainen FlySky:n 2,4 Ghz tuplavastarilla, josta tulee hieman lisäpainoa, joten ajattelin, että pikku yliteho ei olisi pahitteeksi. Potkurina käytin APC 10x5 Thin-e potkuria, joka maassa vie 12 A virtaa 3s akuilla (~130W).
Jälkikäteen huomasin, että en koskaan tarvinnut tästä moottoristä yli 120W ottotehoja (Eagle treen loggerista), joten suositeltu XM2826-18T moottori olisi riittänyt hyvin ja olisin säästänyt hieman painossa. Flash lentää Super Zoom:ia kevyemmin ja on paljon ketterämpi, eikä sen kanssa tarvita niin paljon tehoja. Tosin voi olla, että jossain vaiheessa laitan 10x7 potkurin tilalle ja kokeilen miten Flash toimii suuremmilla nopeuksilla, jolloin virrat nousevat jo yli suositellun moottorin parhaan hyötysuhde virtarajan ja isompi moottori tulee silloin kannattavaksi.
Super Zoom:ssa käytin aikanaan 1000-1300mAh akkuja. David suosittelee Flash:lle 650 - 1200mAh akkuja, joten otin mukaani tähän DualSky:n 850mAh 11,1 V pakat. Se oli hyvä valinta. Näillä lentää n. 10 minuuttia, jonka jälkeen jo kuskikin tarvitsee taukoa. Tehoa on GT akuissa loppuun saakka ja tuli parilla keikalla ajettua yli 800mAh akuista ulos, ilman että ilmassa huomasi vielä hyytymistä. Näillä akuilla on cut-off pidettävänä korkeana (vähintään 3.0V per kenno) ja lopetettava lento heti, kun tuntuu puhti hiipuvan. Nyt tiedän, että lentoaikaa on se n. 10 minuuttia ja pistän radioista hälyttimen 7 minuuttiin. Käytössä oli myös yli 2 vuotta vanhoja Vertical 1000mAh kennoja, mutta niistä alkaa nykyään puhti loppua jo 500 mAh kohdalla, joten niillä on lentoajat samoja (painoa on vain lisää kannettavana). Kylmässä olen havainnut, että vanhemmat akut hyytyvät nopeammin, kuin uudet. Tuntuu kuin puolet kapasiteetista olisi poissa.
Radiolaitteina onkin jo mainitut FlySky:n 2,4 GHz laitteet, jotka ovat olleet nyt testikäytössä itselläni vuodenvaihteesta. Uudet mallit tulivat nyt myyntiinkin saakka. Laitteissa ei ole toistaiseksi ollut mitään moitittavaa ja kantamaa on riittänyt niin pitkälle, kun olen koneita nähnyt ohjata. Yhtään glitsiä ei ole vielä ollut, joita on välillä ollut samoissa olosuhteissa 35Mhz laitteilla. Keinotekoisesti olen pari virhetilannetta luonut kytkemällä lähettimen pois päältä ja takaisin päälle ja ohjaus on palautunut ok. Jättimäisiä bensalennokkeja, en kyllä siltikään näillä laitteilla ohjastaisi, ennenkuin on enemmän kokemuksia virhetilanteista selviämisistä. Näissä kun on ollut puutteita usealla valmistajalla.
Nopeudensäätimeksi valitsin Vertical 18A säätimen. Tässä on 2 A BEC, joko voi olla hieman rajoilla neljällä servolla 3D koneessa (11,1 voltin akulla suositellaan käytettäväksi vain kolmea servoa). 3A BEC:llä olevia nopeudensäätimiä on valitettavasti tässä kokoluokassa hyvin vähän. Avasin säätimen muovikalvoa jäähdytyslevyn kohdalta, jotta säädin jäähtyy paremmin, eikä ole ollut ongelmia.
Asennuksissa ei nyt paljon mainittavaa ole. Moottoripukkiin tulee tehdä moottorin sopivat tuuletusaukot, itse jätin ne aika pieneksi. DualSky:n moottoreissa kun on jo keskipako tuuletin ja moottori on kuitenkin Flash:ssä aika avoimena. Servoille leikkasin askarteluveitsellä sopivat paikat. Siiven servokolot sulatin sopiviksi vielä kolvilla. Servot kiinnitin kuumaliimalla (ohut pikaliima menee herkästi servon sisälle ja pilaa servon).
Akut laitoin aluksi liian eteen, kun ajattelin ajaa varmuuden vuoksi konetta etupainoisena (etupainoinen lennokki kun lentää huonosti, mutta takapainoinen vain kerran...). Ohjeissa mainittu painopiste oli kuitenkin aivan oikea ja siirsin akut myöhemmin siiven alle nokasta. Nyt Flash:lla alkaa jo 3D onnistua paremmin. Lankkurunkoisessa 3D koneessa akkujen kiinnityksessä en ole oikein pelkästään velcrotarroihin luottanut ja laitoin niiden lisäksi DualSky:n velcro remmit.
Yhteenveto
RC-Factoryn Flash oli todella nopea rakentaa. Rakentamisessa ei mennyt yhtään sen enempää aikaa kuin tavallisessa tämän kokoisessa ARF sarjassa. Radiolaitteiden ja elektroniikan asennus vei suunnilleen samanverran aikaa kuin itse koneen rakennus.
Ohjeet olivat selkeät ja Flash:stä on vaikea saada kieroa. Flash sopii hyvin ensimmäiseksi rakennussarjaksi. Koneesta rakennettiin kaksi versiota, joista toisesta Jukka Rantanen kertoo Pienoismallin kesänumerossa. Jukka tutkikin rakennusvinkkejä eri foorumeilta ja käytti aikaa ja suunnitteli rakenteita tarkemmin. Itse huitasin kasaan suunnittelematta yhdessä illassa ja ihastelin taas Jukan tekemiä yksityiskohtia jälkikäteen.
