VERTICAL Hobby

Nakajima Ki-84 'Frank'

Toisen maailmansodan käännekohdassa joutuivat myös japanilaiset kehittämään uusia hävittäjälentokoneita vastatakseen Grumman F6F ja F4U Corsairin ylivoimaiseen suorituskykyyn ja tulivoimaan. Alkusodassa ylivoimaiset Mitsubishi A6M:n 'Zeron', versiot sekä Nakajima Ki-43 'Hayabusan' versiot eivät yksinkertaisesti enää pärjänneet.

Nakajiman kehittämä Ki-44 'Shoki' ei ollut kovin suosittu lentäjien keskuudessa, vaikkakin nopeus ja varsinkin nousukyky olivat Hellcatin veroiset, ei suuri siipikuormitus ollut lentäjien mieleen.

Niinpä, Nakajimalla oli jo vuoden 1943 maaliskuussa Ki-84:n lentävä proto ja tuotantokin käynnistyi jo saman vuoden elokuussa... Harvinaista kyllä, sota-ajan tuotteeksi, olivat koneen ominaisuudet ja aerodynamiikka heti alusta asti oikein hyvin onnistuneet. Samaa ei sitten voi sanoa moottorin ja muiden kovaa rasitusta vaativien komponenttien kestävyydestä... Lisäksi yhä kiihtyvät B-29 pommittajien hyökkäykset pitivät tehtaiden kapasiteetin ja yleisen laadun tarkkailun hyvin alhaisena. Joka tapauksessa, ne koneet jotka saatiin rintamalaivueisiin asti, olivat kova vastus mille tahansa vastustajan koneelle. Jenkkien testatessa sotasaalis Ki-84:sta, sen suorituskyky oli osittain jopa parempi kuin P51D:n, varsinkin nousukyvyn ja ketteryyden osalta.Toki tässä tapauksessa testaus tehtiin Jenkkien laadukkaammilla polttoaineilla ja öljyillä, sekä huolellisesten valmistelujen jälkeen. Rintamallahan olosuhteet olivat yleensä jotakin aivan muuta, varsinkin tappion ja häämöttäessä.

ARF-koneiden aatelia

Hyperion on onnistunut erinomaisesti tässä Ki-84 Warbirdsissään. Lasikuituinen runko on valmiiksi maalattu ja varustettu runsailla skaalayksityiskohdilla. Mukana paketissa on mekaaniset laskutelineet, 2-lapainen skaalaspinneri ja hyvät mattapintaiset tarrat.

Moottoriksi valikoitui DualSkyn 450/900 Wattinen ulkopyörijä ja akuiksi aluksi 5S A123 life-paketti, jonka upgreidasin 6s pakettiin. LiFe paketeista on todella positiivisia kokemuksia kestävyyden ja latausaikojen suhteen. Yhdellä paketilla kykenee toimimaan aivan hyvin ja kahdella paketilla toinen on yleensä valmis kun rullaat koneen varikolle 'tankattavaksi'.

Nopeudensäätimenä on Dualskyn 80 A ja potkurina 12,4 tuumainen Varioprop, jossa n. 8' nousua. Ainoa pieni valituksen aihe on paketissa olevat teräksiset peräsimen työntötangot, jotka vaihdoin 2mm hiilikuituun ja käytin ulkoputkena sarjassa valmiina ollutta muoviputkea. Ihmetystä herätti myös painava sivuperäsin, joka oli laminoitu reippaalla kädellä. Toki se nyt varmasti kestää kannuksen asennuksen ja kääntömekanismin. Minulla se tosin on aiheuttanut lisäpainon tarvetta keulassa. Suurimmaksi osaksi ongelma ratkesi siirtämällä kaikki mahdollinen paino aivan eteen. Vastaanotinakkukin on moottorin alapuolella, cowlingin sisällä. Aluksi tämä ongelma korostui skaalaspinnerin puuttuessa, mutta asennettuani sen ja VMARin Beaverista lainatun moottorin replikan, sekä 20g rengaspainoa cowlingin etureunaan, sain painopisteen oikeisiin rajoihin. Syys-sateiden aikana voi sitten tehdä sen kevyemmän sivuperäsimen aivan kokonaan uusiksi, käyttäen alkuperäistä mallina.

Jos verrataan esim. Kyoshon Bf109E:een ( suurin piirtein samaa kokoa), on Hyperionin laatu paljon parempaa; Päällystemateriaali vaikuttaa kestävältä ja kevyeltä, lennokki on oikeasti maalattua ja runsain detaljein varustettu. Siinä missä 'Kyöstin' Mersu on sporttiskaalassa on 'Frank' jo lähempänä oikeata skaalalennokkia. Molemmissahan on paljon yksinkertaistettuja rakenteellisia juttuja, jotka hieman syövät skaalavaikutelmaa. Suurin puute 'Frankissa' on levymalliset ja painavat korkeusvakaimet ja peräsimet. Pienellä profiloinnilla ja kevyemmällä rakenteella( keveyttä myös sivuperäsimeen!) olisi pyrstöstä helposti poistettavissa kymmeniä grammoja painoa. Paino ei sinänsä ole suurikaan ongelma, sillä ainakin minun yksilöni jäi lentopainoltaan alle 3kg:n ja suurehkon siipipinta-alan johdosta on helpompi lennättää kuin Kyoshon warbirdsit.

Lennätys ja sen helppous

Kaikin puolin nopeaan tahtiin laitoin 'Frankin' lentokuntoon. Laskutelineisiin valikoitui Robben FS-500MG microservo, jossa on vääntöä aivan riittävästi, koska järjestelmä käyttää omaa 7,4v 300mAh DualSky:n LiPoa. Vastaanottimesta tulee siis musta ja valkoinen johto servolle asti ja välillä on y-haaroitin johon on kytketty normaalisti LiPo. Näin ohjaussignaali tulee vastaanottimelta, mutta käyttövirta erillisestä LiPo akusta.

Laskutelineiden setupin kanssa oli pientä säätöä... Servon liikevara oli aivan siinä rajoilla, mutta sain kuin sainkin sen toimimaan luotettavasti. Telineetkin kääntyvät hieman eri tahtia ja lähettimen delay-toiminnolla hidastelin servon liikettä skaalamaisemmaksi. Hieno vaikutelma.

Koelennolla minulla oli 5S Life 2300mAh paketti paikoillaan ja erillinen vastaanotinakku. Hieman arvellutti koneen painopisteen sijainti aivan suosituksen takarajan ylittävänä... Ja niinhän se oli, liian takana se oli ja lento oli oli hieman epästabiilia ja kunnon laskeutumisen sorvaaminen oli erittäin hankalaa. Ilman vaurioita kuitenkin selvittiin... Korjasin painopisteen lisäämällä yhden kennon ja n.40g lisäpainoa keulaan. Ajo- ja vastariakku tietysti sijaisevat jo aivan cowlingin etuosassa.

Joka tapauksessa, nyt oltiin kuitenki jo suositusten rajoissa. Ja, niinpä pääsin todenteolla testaamaan Ki84sta. Ok, ihan ekaksi, konehan on Warbird, ja näin ollen, vaikka puhunkin helposta lennätettävästä, niin helppo se on kun sinulla on kokemusta jo vastaavasta genrestä. Laskeutumisnopeus on jopa yllättävän hiljainen ja siiven kärkisakkausta ei esiinny normaaleissa lentotiloissa. Hayaten saa vedettyä oikein napakasti kolmellekin pisteelle. Ja tuosta tuli sitten mieleeni tuo laskutelineiden kanssa värkkääminen.

Kannattaa tarkistella telineiden kokoonpano ja kiristykset ennen asentamista. Minulle sattui sellainen pienehkö episodi, että toisen telinevarren lukituksen ruuvi irtosi ilmassa, jumittaen telineet puoleenväliin... Siis pahin mahdollinen. Onneksi kuitenkin olin asentanut telineiden käyttötangot ohuesta jousiteräksestä ja s-mutkalla varustettuna, juuri tällaisen tilanteen varalta. Toinen teline meni kuitenkin sisään asti ja servo ei kärähtänyt. Laskeuduin ilman suurempia vaurioita nurmelle. Ainoastaan öljynjäähdyttimen mokkula halkesi ja se oli korjattavissa pikaliimalla. Käytin telineet irti ja irronut ruuvi löytyi mekanismin välistä ja vastamutterikin siiven torsion sisältä. Joten, ruuvimeisselin käytöllä selvittiin.

Laskutelineiden pyörät olen vaihtanut hieman isommiksi ja telinekuilujen aukkoja olen suurentanut vastaavasti. Sarjan mukana tulleita telinekuilujen peitteitä en ole käyttänyt. Kunhan ehdin, teen kuilujen sisukset ihan itse. Sarjan laskuteline systeemi on hyvä, mutta... Telinevarret ovat sisäasennossa mittakaavassa liian lyhyet ja näin ollen eivät pyöräkuilut ole lähelläkään oikeaa kohtaa, jotka sijaitsevat käytännössä heti öljyn lauhduttimen takana.

Mutta, se on korjattavissa, jos nyt ylipäätänsä on tarpeen. Suuremmat pyörätkin tekevät jo paljon... Ja se että väänsin telinevarsien kulmia lähemmäksi oikeaa. Tästä seurasi sitten vähemmnä mukava ulospäin harsitus, joka taas pitää pahaa meteliä ja syö renkaita. Pienellä säädöllä, sekin on korjattavissa.

Lennätyksestä siis vielä. Ohjekirjan arvoja noudattamalla ei mitään yllättävää ole luvassa, ainakaan negatiiviseen suuntaan. Sakkausominaisuudet ovat erinomaiset, laskeutumisnopeus sopiva ja ohjainten harmonia hyvä. Sen verran modasin setuppia, että laitoin siivekkeitä 1mm ylemmäs keskiasentoa, sellainen varmistus vielä, ettei kone sakkaa kärjelleen, ainakaan suorassa lennossa. Toki ei tarpeellista muutenkaan, kun siivessä tuntuu kiertoa olevan juuri oikea määrä.

Lentoonlähdössä ilmenee reipasta kampeamista vasemmalle, josta ainakin itse pidän, sillä se on tyypillistä Warbirdseille! Sivuvakain ja peräsin on hieman tehoton hitaassa vauhdissa, mutta tämä on odotettavissa, kun katsoo niiden kokoa!

Moottorin tehoja ei siis kannata nostaa aivan kerralla, vaan rauhallisesti samalla peräsimellä suunnassa pitäen. Kyseessä on sotakone, ei 3D-himmeli. Ilmaan päästyään 'Frank' on sitten täyttä rautaa.

Lentonopeusalue on todella laaja, ja tyynessä kelissä skaalamaiset ohilennot ovat oikein hienoja. Samoin pystyynvedot tasaisella nopeudella, variopropin 12,4' / 8' turvin onnistuu hyvin. Samoin isot skaalamaiset ja rauhalliset silmukat, kyllähän te tiedätte sen fiiliksen...

Värityskaavio on näkyvä ja näyttävä. Punaiset ympyrät valkoisella pohjalla näkyvät pilviselläkin kelillä kauas, ja samoin keltainen 'omakonetunnukset' siiven etureunassa auttaa havainnointia laskeutuessa. Laskeutumisnopeus on warbirdsille rauhallinen, mutta nopeutta kannattaa kuitenkin pitää yllä, Hayate istuu päätelineilleen helposti, ja tehoilla sen pystyy laskemaan pienessä vastatuulessa näyttävän skaalamaisesti.

Jos siis haluat pienellä panostuksella hyvin lentävän warbirdsin on Hyperionin Ki-84 erinomainen valinta. Ja voisin uskoa, että ei muissakaan Hyperionin WW2 malleissa ole valittamista.

Hyvää; Laatu, lento-ominaisuudet, hinta/laatusuhde.Skaala yksityiskohdat. Mittatarkkuus.

Huonoa; Ei varsinaisesti muuta kuin teräksiset työntötangot, ja hieman painavat peräsimet.