Starmax A-10

     A-10 on sikäli erikoinen jettimalli että sen toteuttaminen skaalatarkkuudella on poikkeuksellisen helppoa. Suuret ohivirtausmoottorit jotka sijaitsevat rungon ulkopuolen podeissaan ovat lähtökohtaisesti helppo toteuttaa oikeassa mittakaavassa. Samoin laskutelineet ovat maataistelukoneelle ominaisesti tukevat ja yksinkertaiset.
Asekuorma sijaitsee ulkoisisssa 11:ssa ripustimessa, ja koneen varsinainen pääase GAU-8A Avenger, 30mm gatlingtykki on sijoitettu rungon sisälle. Tai oikeammin, runko on suunniteltu tykin ympärille. Tulivoima on todella järisyttävä, ja tällä hetkellä ei ole A-10n korvaajaa panssariajoneuvojen tuhoajana.
   A-10 lensi ensilentonsa vuonna 1972, ja ensimmäiset sarjakoneet toimitettiin vuonna 1975, Thunderbolt II nimellä. Sittemmin on kutsumanimeksi vakiintunut 'Warthog', johtuen koneen erikoisesta ulkonäöstä.
   
   Näin Starmaxin A-10n saapuneen Verticalille varastoon, ja niinpä päätinkin heti tilata yhden. Olihan paketin kokoonpano oikein houkutteleva. Servotkin oli jo valmiiksi asennettu.Pistin merkille senkin että kaikki servojen johdot on numeroitu! Joten varsinaista styroxin pöllyyttämistä ei ollut tiedossa kovinkaan paljoa. Mukanahan on lisäksi 2200mAh 3S akku ja verkkolaturi (2 tunnin latausaika, ei balansseria), 64mm puhaltimet ja harjattomat moottorit säätimineen, valmiiksi paikoillaan.

Laatikkoa avaamaan

Avatessani laatikkoa huomasin heti ettei maalauskaaviota tarvitsisi sen enemmin parannella, ja siirtokuvatkin vaikuttivat hyviltä, ja ne todellakin olivat oikeita siirtokuvia, mikä on mukavaa, sillä ne näyttävät paljon paremmilta kuin paksut ja kiiltävät vinyylitarrat. Samoin lennokin yleinen detaljoinnin taso on GWS:ää parempi ja uppoviivat sirompia. Solumuovin pinta on kohtuullisen tiivistä ja maalattuna solukuviointi ei häiritsevästi erotu.

    Toinen erittäin miellyttävä yllätys oli siiven pääsalkovahvike, joka antaa mukavasti lisää lujuutta siivelle. Aikaisempaa kokemusta on Art-tech:in Su27 Flankerista ja GWS:n A-10:sta. Joihin molempiin jouduin tekemään reilusti muutoksia. Verrattuna muutaman vuoden takaiseen GWS:n A-10 projektiin, oli tämä Star-maxin lentokuntoon saattaminen lähinnä siisti iltapuhde. Eli siis, plug and play tyyppistä nopeaa etenemistä.Ohjekirjasta poiketen en asentanut ohjaamon kuomua ensimmäiseksi, sillä on taipumusta naarmuuntua ja sottaantua helposti. Pitäen itseäni suhteellisen kokeneena rakentelijana, päätin napsia lennokin kasaan CA-foamiliimalla. Eli siis styroxi-pikaliimalla. Hieman normiliimaa kalliimpaa, mutta tekee homman nopeammin.

  Ensimmäiseksi asensin kaikki suurimmat komponentit paikoilleen ja totesin että lennokki on suora, osat sopivat mainiosti ja pysyivät paikoillaan ilman liimaa!.
Varsinaisen kokoamisen aloittelin asentamalla moottorien podit, joka on siis suuri yhtenäinen komponentti, runkoon samalla vetäen säätimien johdot rungon etuosaan.
Kaikki johdotukset on hyvin tehtyjä, ja tilaa niiden asentamiseenkin on oikein hyvin. Liimasin moottorikehdon CA:lla. Ohjeista poiketen, liimasin myös korkeusvakaimen paikoilleen, ja en käyttänyt mukana tullutta ruuvikiinnitystä, lähinnä omien mieltymyksieni takia. Tein samoin siiven kanssa. Mielestäni tämän koko luokan lennokki menee vielä oikein hyvin auton takapenkillä! Starmaxin siiven kiinnitys on sitä paitsi sen verran napakka että se vahvistaa keskirunkoa huomattavasti. Ja siiven irroittelu neljällä ruuvilla on myös aika hankalaa... Jotenkin jäi sellainen fiilis ettei sitä ollutkaan tarkoitettu irroitettavaksi. Varmistin korkeusvakaimen ja siiven etukuvannon suoraksi, ja liimasin ne paikoilleen. Sen jälkeen, olikin työntötankojen ja hornien kiinnitys. Kaikki ohjainpinnat oli saranoitu tappisaranoilla ja tuntuivat liikkuvan hyvin, ilman jumituksia.
Lisäksi olivat kunnolla liimattu paikoilleen jo tehtaassa. Hornit olivat riittävän jäykkiä pieneen jettilennokkiin, ja työntötankojen liittimetkin tuntuivat hyvälaatuisilta, samoin itse tangotkin olivat järkevän paksuisia, eli siis eivät liian paksuja ja painavia. Pientarvikkeetkin siis sopivia ja järkevän oloisia, kaikin puolin.

  Laskutelineiden servot olivat myös paikoillaan ja päätelineiden paikoilleen ruuvaaminsen jälkeen asentelin työntötangot. Nokkateline oli täysin asennetuna, ohjaus-servoineen. Laskutelineiden pyörät olivat laadukkaan oloiset kumipintaiset ja foami sisuksiset. Pientä sovittelua vaati telineiden pyörien kiinnitys, mutta siitäkin selvisin sivuleikkurin napsautuksella. Laskutelineet ovat muovirunkoiset, metallivarsilla. Telineitä sisään vetämään on asennettu 3 kpl 9g  nylonrattaisia servoja.

     Rungon yläosassa on kätevä luukku akun vaihtoa varten.Samalla pääset käsiksi vastaanottimeen. Tilaa on juuri sopivasti ja jopa pieneen kustomointiinkin on vara. Akun jäähdytysilman kierto sen sijaan on aika olematon, joten tein pienen reiän nokkatelineen kuiluun, josta ilma pääsee akulle asti. Lisäksi viistosin hieman rungon ja luukun saumaa, jotta jäähdytys toimisi sitä kautta ulos asti.
   Moottorien nopeudensäätimet olivat tehtaalla laitettu kuumaliimalla moottoreiden taakse suoraan kovimpaan ilmavirtaan. Säätimissä oli kuitenkin teksti 30A, joten olin aika varma siitä, että ne eivät kovin kuumana käy. Joten, moottori podit auki, pientä voimaa käyttäen, liitossaumastaan, säätimet keskelle runkoa ja sinne pieni jäähdytysreikä. Ainakin teoriassa se parantaa jopa akun jäähdytystä koska ilma pääsee kulkemaan keulasta perään asti, johtojen kanavaa pitkin =)

Kuva 1. Moottorien säätimet siirretty rungon sisään puhaltimen takaa.

Lennätys

Ainakin teoriassa, isompi ja painavampi lennokki on myös vakaampi. Tässä vertaan lähinnä GWS:n A-10:een joka on yli 10% pienempi.
Lentopainoahan Starmaxilla on myös enemmän ja vaaka asettui 1065 grammaan koko komeuden ollessa mukana. Työntöä irtosi täydestä akusta aluksi n. 950g, ja jatkuvan työnnön ollessa yli 800g. Sikäli ihan mukavasti, että tämä kaikki siis stock-versiolla. Valmistajan ilmoittama paino siis ylittyi yli 100grammalla, vaikka mitään sen suuntaisia muutoksia en tehnytkään, oiskohan valmistajan ilmoittama paino ilman sisäänmeneviä telineitä ja tarvittavia servoja?
  Painopiste asettui valmistajan antamiin rajoihin ilman sen suurempia kikkailuja, telineet sisällä. Mutta telineet ulkona vaikutti siltä että lennokki oli aavistuksen verran takapainoinen.
    Ennen koelentoa pistin merkille lievän pyrkimyksen nokkatelineen kiemurteluun. Eli siis liialliseen välykseen tai servon epätarkkuuteen.

Kuva 2. Lentoonlähtö

Kiihdytin rivasti tuulta vasten ja vedin varovasti hieman yli 10 metrin kiihdytyksen jälkeen, sillä vauhti tuntui kasvavan nopeasti. Warthoggi tuntui nousevan hyvin vilkkaasti ja korkeusperäsimen vastekin tuntui erittäin nopealta. Otettuani telineet sisään lisäsin täyden kaasun  Ensi vaikutelma oli positiivinen ja ja siivekkeiden vaste ja tarkkuus olivat hyvät. Suorassa lennossa huomasin lievän epämääräisyyden korkeus ohjauksessa ja pituus vakavuudessa. Arvelin sen johtuvan liian suuresta liikevarasta korkeusperäsimessä. Lennätin n. 4min kohtuullisella kaasulla ja otin laskutelineet ulos myötätuuliosuudella, tässä vaiheessa tehoasetuksena n.1/2 kaasu. Fiinaaliin tulin aivan pinta kaasulla.Nokka pyrki nousemaan kun löysäsin kaasun ennen loppuvetoa. Korkeusperäsin tuntui erittäin herkältä ja sain mallattua lennokin päätelineiden varaan hyvällä ajoituksella. Tiesin entuudestaan ne ongelmat joita moottoreiden työnnön momentti aiheuttaa korkeusohjaukseen, tässä mallissa nimenomaan.
Huomasin selkeän syyn tavallista suurempaa nyökkimiseen tehoja muuttaessa. Moottoripodit olivat jääneet hieman löysälle, ja rungo pääsi notkumaan muuttaen hieman peräsimen kulmaa tehojen mukana... Varmistin liitoksen 5 min epoksilla, edestä ja takaa.

Vähensin korkeusperäsimen liikevaraa hieman ja lisäsin keulaan 10g rengaspainon. Vaikutus oli  merkittävä. Servot ovat sen verran tarkat että korkeusohjauksen oskillointi poistui lähes kokonaan, lukuun ottamatta nopeaa tehon lisäystä tai vähennystä, mikä on aivan normaalia koskapa moottorit ja työntövoima ovat keskilinjan yläpuolella ja takana.
   Seuraava lento tapahtui siis välittömästi perän liitoksien vahvistelujen jälkeen ja 10g lisäpainon ollessa keulassa. Keulapainon saa lisättyä helposti joko tykin sisälle tai nokkatelineen kuilun etuosaan upottaen ja teipaten. Vaikutus todellakin oli erittäin myönteinen. Epäilykset servojen tarkkuutta kohtaan hälvenivät. Konehan alkoi istua käteen jo toisella lennolla!  Kolmannella lennolla tuli sitten ongelmia. Toisen päälaskutelineen servo ikään kuin väsähti. Se kyllä toimi maassa, mutta ilmassa toinen teline ei halunnut mennä sisään. Sama kohtalo oli myös toisella päätelineservolla muutaman lennon jälkeen. Harmillista, muuten lennokki täytti kaikki odotukset ominaisuuksiltaan. Niin, nyt kun sitten aloitin avautumisen, se jatkukoon. Koskien telineitä...Se nokkateline. Kannattaa ihan aluksi tarkistaa ja käydä läpi ruuvilukitteella varren kääntömekanismi ja sen liitokset. Omassa A-10ssa nokkateline heitti poikittain lähtökiihdytyksessä. Menetykset olivat kosmeettisia. Tykki irtosi ja keula hieman ruttaantui. Samoin toisen siiven tuli wingettiin asfaltti ihottumaa. Nokkatelineen työntötankona on metallilla vahvistettu muovitanko. Ongelmia on aiheuttanut metallijäykisteen irtoaminen muovista, jolloin teline jää puoleen väliin ja/tai lukittumatta ääriasennossa. Vaihdoin tangon kokonaan metalliseen, ja ongelmat poistuivat.
Laskutelineiden pyöräthän ovat kumipäällysteiset, ja hieman painavat. Vaihdoin kevyemmät foamiset tilalle. Painoa tuskin säästyi montaakaan grammaa, mutta foamit ovat pehmeät ja joka tapauksessa servoillekin kevyemmät kääntää.

Kuva 3. Sisäänmenevä laskuteline ja uusi tanko.

   Nyt kun kesä on kääntynyt syksyksi on takana reilut 20 lentoa. Olen käynyt ajamassa jopa lähipuistossa, testannut lentoonlähtöä huonolta nurmelta ja karkealta soralta. Molemmat onnistuvat, kunhan nokkatelineen välykset minimoi. Tehoa on riittävästi, ja isot puhaltimet kiihdyttävät vauhdin tehokkaasti. Yleinen liikehtimiskyky on yllättävänkin hyvä, ja kaartokyky erinomainen.Toistaiseksi en ole G-sakkausta saanut aikaiseksi. Sakkausominaisuudet ovat rauhalliset ja A-10 onkin helppo istuttaa päätelineiden varaan nokka ylhäällä, skaalamaisesti. Pelaten lähinnä siis kaasun käytöllä sopivan liukukulman löytymisen jälkeen.  
Sivuperäsinten puuttuminen on tietysti harmittavaa, varsinkin sivutuulessa laskeutuessa. Pisimmillään lennot ovat olleet n.8min. ja normaalisti n.5min.
  Voin suositella ensimmäiseksi hieman nopeammaksi rc-koneeksi ja jettilennokkeista kiinnostuneille ensijetiksi.

+ Nopeasti lentovalmis, suoraan paketista
+ Riittävä suorituskyky
+ Hyvä liikehtimiskyky
+ Hyvä viimeistely ja pintakäsittely, saranat,pientarvikkeet ja suunnittelu
+ Hyvä Hinta/laatusuhde
+ Rittävän jämäkkä rakenne

- Heikot laskutelineservot ja muut muoviset ongelmat telineissä

Kuva 4. A-10 maassa onnistuneiden lentojen jälkeen.

Artikkeli ja maakuvat: Timo Åman, Ilmakuvat: Esa Niskanen.  Lisää kuvia kuvagalleriassa

VERTICAL Hobby:n kommentit:

Kiitos upeasta artikkelista!. Mainitut puutteet on ilmoitettu Star-Max:lle ja nyt tulleessa A-10 V2 versiossa on laskutelineitä parannettu ja siiven jäykkyyttä lisätty toisella hiilikuitutangolla. Näin maailma, tai ainakin lennokit paranee :)